Metallivalua

Metallivalutyö alkoi muotin teolla.

Kokeilin aluksi polymorfia. Polymorfikiteet lämpimään 60 asteiseen veteen sulamaan.


Halusin tehdä heloja vanhaan antiikki kaappiin. Tosin olisin voinut käyttää muottina vanhaa helaa, mutta  tehtävänä oli tehdä myös muotti, joten yritin imitoida vanhaa helan muotoa.

Kuitenkaan polymorfilla tehty muotti ei toiminut siten, kuin olin ajatellut.
Entäpä kävisikö askartelumassa.

Kopioin päämuodon helasta askartelumassaan.
Kuitenkin muotoilin yksityiskohdat oman mallin mukaan.

Muotin tekeminen oli melko työlästä kun pienet yksityiskohdat täytyi hioa tarkkaan.

Pikkutarkkaa puuhaa.

Öljyhiekkaan painetaan muotti 
hydrauliprässin avulla ja sama tehdään myös vastakkaiskappaleelle.










Hydrauliprässillä muotti painetaan hiekkaan.

Grafiittijauheella (valkoinen) estetään muotin tarttuminen hiekkaan.
Valuohjeet luentomonisteesta:
- käsitellään muotti esim. grafiittijauheella ja suljetaan taustalevyllä ruuvipuristimia käyttäen
- tuetaan valumuotti sopivaan asentoon.

-        - sulatetaan kirjakemetalli nestekaasupolttimella ja tarkistetaan metallin lämpötila paperinpalalla. Oikea lämpötila on  teen värinen.

Kaadetaan sula metalli tasaisena nauhana yhtäjaksoisesti muottiin ja annetaan jäähtyä 5-10 min.

Tulos voi näyttää tältä, eli ei onnistunut !

Tein ehkä 8 eri valua joista kaksi onnistui, joten tyydyn niihin,

Pientä viilailua vielä.

 Päätin kullata lehtikullalla helat.
Maalaan ikoneita, joissa käytetään lehtikultausta, joten samalla periaatteella kokeilen metallin kultausta.
Käytössäni on 12 h mixtion, joka on ölypohjainen kullan kiinnitysaine. Eli kappaleet käsitellään ohuelti aineella ja annetaan kuivua 12 h.

Lhetikultaa voi tilata mm. Temperalta.

 Ja 12 tunnin kuluttua lehtikulta lasketaan kappaleen päälle ja tuputetaan pehmeällä "tupolla".

Lopuksi pensselillä "pyyhditään" ylimääräinen kulta pois.

Lopputulos näyttää tältä.












Metallivalu on todella helppo työstömenetelmä, vaikkakin haasteellinen, mutta uskoisin että se sopisi hyvinkin peruskouluun integroituna johon tuoteprojektiin.

Mielestäni helan valmistukseen se sopii erinomaisesti, kun täytyy monistaa kappaletta. Tekniikka tosin vaatii hyvin huolellista ja pikkutarkkaa työskentelyä.

Kierrätyskelkka

Kun valmistimme Saaran kanssa vesikelkkaa, niin työskentelyn aikana Keimo huikkasi huumorilla kun teimme jalaksia, että tuohon vain sukset alle. Ja siitäpä alkoi idea muhia päässäni. Olin pelastanut vanhoja metallirunkoisia jakkaroita, jotka olisivat menneet roskiin. Myös ne kuuluisat sukset löytyivät hylättynä.

 Työ alkoi purkamalla istuinosat jakkaroista.

Suksistä siteet irti.

Suunnittelua ja mittaamista kuinka sahaisin kappaleet tuoleista.

Päätin hiekkapuhaltaa jakkaroiden maalin pois,jolloin sain hyvän pinnan myös hitsaukselle.

Puretut istuinkappaleet meni höyläyksen kautta pyörösahalle uusiin mittoihin sopivaksi.

HItsausjälkien siistimistä kulmahiomakoneella.

Päätin tehdä tukikappaleet lattaraudasta taivuttamalla.

Saara auttoi minua ja teki hionot kulmatuet L kiskosta ja porasi niihin ruuveille riät. Kiitos Saara :) Ja minö hitsasin ne tigillä...hmmm...alkaa jo pikkuhiljakseen onnistua tuo hitsauskin.

Runko alaka olla kasassa.

Maalaajamestari Saara hoiti Ferreksillä kelkan rungon maalaamisen.

Puunsuojaa alle ja saunavahaa päälle. Saas nähdä miten kestää talven pakkaset?

Tämä vaihe oli hankalinta. Porata metalliin reiät, kun ei oikeen saanut kelkkaa tukevasti pöytään kiinni.

En edes mjuista monta reikää yhteensä tuli porattua kun ensin neliöputkeen isommat reiät ja alempaa kerrokseen 5 mm reiät ja vielä puukappaleisiin 4 mm reiät. Ja silti istuinkappale halkesi ruuvatessa. Käsityö kasvattaa kärsivällisyyttä!!Todellakin!

Työntökahva valmistui sorvaten ja ....

Poraten talttaporakoneella.










Kelkka melkein valmis, jotain puuttuu. Olen taas hävittänyt työskentelykuvani. 

Lisään tähän vielä huomenna valmiista työstä kuvan, en tiedä missä valmistuskuvat ovat. Niin vaan se kiire pukkaa keväällä vaikka kuinka ahertaisi.

Kelkka näyttelyssä 14.5.2013