Kivityö

Kivityö oli pieni, mutta sitäkin mukavampi. Päätin kokeilla luonnonkiven hiomista ja syntyi pallo. Sen jälkeen vasta tuli idea morttelista, jonka hiomakivenä on kivipallo.

Hiomista ....












ja hiomista......................................................................

ja hiomista.



Tosin aluksi leikkasin karkeimmat muodot, jonka jälkeen pallo muoto syntyi hiomalla kivenhiontakoneella.

Ja siinä kivipalloni alusastiansa kera.

Tein pienen sormuksen myös luonnonkivestä.
Hyvä Tuomaksen vinkki on liimata ruuvi kiveen kiinni, niin saa hyvän otteen hiomiseen.

Kuumailmapuhaltimella esim. ko pikaliima lähtee hyvin irti.Kiitos vinkistä Saaralle!

Hiomista...







Ja lopullinen kivi on liimattu valmiiseen sormusaihioon.
Ehkä maailman vaatimattomimman kiven sormus, mutta minusta se on kaunis.


Koriste puukon päähän. Hioin pinen sydämen puukkoni kahvan päähän ruodin pään suojaksi.
Tosin kyseisin kiven tiputin kiillotusvaiheessa ja se hävisi pajan uumeniin.
Tein sitten vielä uuden pikapikaa.

Tähän tulee kuva puukon päästä kun saan sen näyttelystä takaisin.

Mitä opin? Kumma kyllä kivenhionta tuntui helpolta ja turvalliselta ja todellakin terapeuttiselta. Aika kului taas kuin siivillä. Työstäminen on hyvin konevoittoista, joten voisin kuvitella että kivityö 16 oppilaan kanssa ei ole kovinkaan järkevää, jos ajattelee konekantaa. Täytyisi olla aika monta hiontapaikkaa, jotta saataisiin edes puolet työskentelemään, mutta eriyttävänä työnä erinomainen  esim. integroituna biologiaan, erilaisten kivien kovuudet ja työstömahdollisuudet.

Puuntaivutus

Puuntaivutustyö alkoi vanerin höyryttämisellä. Pidin 2 mm koivuvanereita noin 2-3 h höyrytyksessä.

muotin teolla. Olin ajatellut aluksi tekeväni jonkinlaisen tarjoilukupin, mutta lopulta päädyin erittäin tarpeelliseen tarjottimeen, jota voi siis käyttää joko aamiastarjottimena tai vaikkapa läppärin alustana sohvalla istuessa.



















Taivutuspuu oli kortilla jostain syystä, joten piti keksiä uusia taivutusmahdollisuuksia ja kunnes silmiini osui kierrätysjakkara nro 3.
Päätin tehdä muotin vanhan jakkaran ympärille.Vola!
Kun sitten viimein pääsin taivuttamaan vanerit , niin tajusin etten pysty siihen yksin. Onneksi Ville ja Juho pelastivat minut ja tarjosivat apuaan.

Ja pian rivakkaiden miesten avulla tarjottimeni oli puristuksissa. 4 päivää ja 3 yötä puristimet olivat paikoillaan. Ja olinhan taas jotain mokaillut. Fiksu jätti metalli pöytää vasten märän vaneritn. ja eikös pöytä ruostunut ja ruoste imeytyi nätisti tarjottimen pintaan. Hienoa!


No onneksi vain toiseen vaneriin. Seuraavassa työvaiheessa oli kahden vanerin liimaaminen. Ja tämänkin kuvittelin tekeväni yksin, kunnes epäonnistui ja sain Tiinan avukseni. Isojen puristimien laittaminen ei ole helppoa, joten kaveri on aina tarpeen.

Ja taas puristin installaati. Puristus oli kuivumassa viikonlopun yli. Ja nyt huom! pöytä on suojattu. Minun täytyy kait oppia aina kantapään kautta.

Taivutuksesta tuli siedettävä, hieman irvisti kulmista, jotka sain piilotettua liimapuupöly-täytteellä.
Ja täytyi myös hieman höylätä reunoja, jotta tarjotin saatiin tasapainoon.

Onpa ihanaa höylätä kun terä on teroitettu.



Niin ihania kiehkuroita!!!!

Mietin pitkään sitä, että tekisinkö vain käsiaukot tarjottimen sivuille, mutta päätin kuitenkin tehdä kahvat. Käytin lämpökäsiteltyä koivua kahvoihin, jotta saisin siihen hieman ilmettä. Ja työparini oli tehnyt hienon puunkantotelineen, josta sain myös idean omaan tarjottimeen.  Näissä kahvoissa ei ole tappeja säästelty.       Tärkeintä on että ne kestää!!!

Ja lopuksi väritöntä öljyvahaa pintaan.
Kylläpä odotan seuraavaa äitienpäivää, josko nyt saisin aamiaisen vuoteeseen....

Alareunan yksityiskohtana lista, jonka idean bongasin työpariltani. Tekee muuten hienon viimeistellyn silauksen tuotteelle.

Mitä opin? Yllätyin, että taivutus oli niinkin helppoa, tosin kyseessä oli koivuvaneri, joka soveltuu hyvin taivutustyöhön.Puristaminen täytyy tehdä huolella, jotta lopputulos on mieluinen. Uudessa Tekninen opettaja 2/2013 lehdessä oli juttu vanerin taivutuksesta. Olisipa ollut järkevää meidänkin mitatata tarkkaan lämpötilat ja tarkat taivutusajat. Jokatapauksessa lehden jutun mukaan uudessa UPM Plywood 1000 vanerissa, jossa vanerin viilujen välissä oleva liima on kestomuovia, se voidaan lämmittää uunissa 10 min 145 astetta ja sitten puristuksiin (7 mm), niin hyvä tulee. Esim. erittäin hyvä koulukäytössä pienten töiden taivutukseen esim. sähköuunissa.

Kiitos Villelle ja Juholle ja Tiinalle avustuksesta.

Kiitos

Kiitos, että olen saanut olla HUIPPUopissanne. 

Kiitos Askolle, Keimolle, Janille, Tuomakselle ja Karrille.

Kiitos, että olette antaneet minun toteuttaa itseäni suurempia haaveita.

Kiitos, että olen oppinut

-          hitsaamaan migillä, tigillä ja kaasulla,

-         hiomaan metallia, puuta,kiveä ,

-          poraamaan metallia, muovia, puuta ja kiveä,

-         höyläämään,

-         sahaamaan,

-         muovaamaan muovia,

-          tekemään muotteja niin tyhjiömuovaukseen kuin puuntaivutukseen

-          hiekkapuhaltamaan,

-         valamaan metallia,

-          hiomaan kiveä

-        tekemään erilaisia puuliitoksia

-        pintakäsittelemään erilaisia materiaaleja

-         CN jyrsintää

-        piirtämään Surfcamilla ja Vertexillä,

-         tekemään piirilevyjä ,

-        juottamaan komponentteja piirilevylle,

-        ohjelmoimaan mikropiirin

-         tuotesuunnittelua,

-         teknologiakasvatusta,

-         pedagogiikkaa

-        että olen saanut paljon sitä arvokasta hiljaista tietoa, jota ei voi mistään kirjasta lukea!
Ja paljon paljon muuta.listaa voisi jatkaa ....

Erityiskiitos Keimolle, joka on pelastanut monesta pulasta ja jaksanut kannustaa. Sellaista ongelmaa ei olekaan, johon Keimo ei keksisi ratkaisua. Olet timanttia!