Metallisorvaus

Metallisorvauksen opettelu alkoi koneen toimintaperiaatteisiin perehtymällä. Miten säädetään kierrosnopeus ja mihin suuntaa kelkka kulkee mistäkin vivusta. Tuntui siltä kuin olisin ekan kerran ollut autokoulun ajotunnilla. Täytyi siis ensin harjoitella kelkan kulkua.

Saimme harjoitustehtäväksi tehdä lihanuijan metallisorvaustyönä ja materiaalina alumiini. Olin seuraamassa kurssitoverini Kimmon työskentelyä ennen oman työn aloittamista ja sain vinkkejä lihanuijan muotoon ja kokoon. Suunnittelin lihanuijan joka olisi mahdollisimman yksinkertainen muotokieleltään, mutta tarpeeksi haasteellinen toteutettavaksi, jotta saavuttaisin oppimistavoitteeni.


Kierrosnopeuden säätö kohdalleen.

Suunnitelmani.

Sorvaus työ alkoi tietenkin terän valinnalla ja nollakohdan säätämisellä.

Ensimmäiseksi täytyi sorvata lihanuijan pääty jotta sahausjälki saadaan siistiksi. Myöhemmin tähän päähän tulee jyrsintä, mutta kuitenkin pääty on hyvä saada tässä vaiheessa suoraksi.Vaikeinta suoristuksessa oli keskikohdassa, kun täytyi terä ohjata irti työstä ja tarvitiin molempien käsien yhteistoimintaa (pysäytys ja irroitus työstä). Tämä vaihe täytyi oppia tekemään automaattisesti.

Seuraava työvaihe on sivun oikaisu, jolloin sorvataan sivusuunnassa ja tietenkin terän ja suunnan vaihto. Ja nyt sitten automaattivaihe toiseen suuntaan. Tämäkin vaihe minun täytyi harjoitella moneen kertaan, ennen kuin muistin toiminnon ja kädet alkoivat pelata automaattisesti.

Kun molemmat sivut ovat suorat, niin seuraavaksi voi ryhtyä sorvaamaan muotoa. Ensimmäiseksi tehdään merkit kohtiin, jossa muodot muuttuvat. Eli lihanuijassani on syvin sorvauskohta keskellä. Eli ensin poistetaan se kohta mikä on ikäänkuin jonkin toisen muodon edessä tai sorvauksen esteenä. Koska terän muoto on määräävä, mihin syvyyteen kullakin terällä voidaan sorvata. Myöhemmin selvisi, että katkaisuterällä voi myös sorvata sivusuunnassa, ja se olisi nopeuttanut omaa työtä huomattavasti, jos olisin tiennyt sen. Mutta nyt tiedän ja kokeilen sitä seuraavalla kerralla.

Kun merkit oli sorvattu katkaisuterällä oikeaan syvyyteen, niin seuraava työvaihe oli sorvata kalteva muoto, jotta terä lopulta sopii keskikohtaan ja voidaan lopullinen muoto saavuttaa. Jälleen terän vaihto ja nyt kelkan suunta muodon mukaan astelukua hyödyntäen.

Ja sorvaus jälleen milli kerrallaan ja nyt käsisyötöllä. Lopullisen muodon saavuttamiseksi täytyi sorvata sama kohta useampaan kertaan ja ottaa ikäänkuin välillä takaisinpäin ja aloittaa uudelleen. Lopulta muoto syntyi ja pääsin sorvaamaan lihanuijan keskiosaa.

Keskiosan sorvauksessa lastua syntyi roppakaupalla. Nyt sorvaus eteni taas automaattivauhdilla. Hankalinta oli jälleen pysäytys oikeassa kohdassa ja terän irroitus työstä.

Mitähän tästä kiehkura lastusta keksisi tehdä, on se niin ihastuttavaa. Ehkäpä metallinen ryijy tai mitenköhän valo kulkisi tuossa metallilankakasassa?

Viimeinen oikaisu ja sitten viilaus ja loppu hiominen.

Hiomiseen käytin 320 hiontapaperia ja lopuksi vielä vesihiontapapereita 600-1200.

Ja kurssikaveriltani Kimmolta sain kiillotustahnaa, jolla tein viimeisen kiillotuksen.

Mahtava feelis. Opin taas jotain uutta.
Sorvaukseen meni aikaa neljä tuntia, ja jos katkaisuterän hyödyntäminen olisi ollut tiedossa, niin uskoisin että sorvaustyö syntyisi kolmessa tunnissa.

Työn sorvausvaran leikkasin konesahalla ja tietenkin viimeistely täytyi tehdä vielä sorvaamalla.

Pään suoristus.







Kahvan sorvaus
Olin suunnitellut laittavani metallisen ruostumattomasta teräksestä olevan kahvan työhöni. Ja kahvan päähän oli tarkoitus tulla metallinen kuula. Kävi kuitenkin niin että eihän siihen kuulaan pysty millään porata reikää. Yksi vääntynyt poranterä riitti todistamaan tämän. Joten päädyin tavanomaiseen ratkaisuun ja sorvasin koivusta kahvan.

 Muotoa hain itse lihanuijasta.

 Ja Bison liima jälleen käyttöön ja puristukseen yön yli.

Lopuksi vahasin kahvan mustalla saunavahalla. Jos lihanuija tulee käyttöön niin haluan että kahva ei värjäänny verestä, siksi siis värinä musta (ei siksi että minulla sattui olemaan mustaa puuvahaa).