Puutuotesarja

Puuteknologian tehtävänä oli suunnitella ja valmistaa puutuotesarja, jossa yhdistyy lämpökäsiteltypuu ja käsittelemätön puu, sekä jossakin tuotteessa pitää olla perinteinen liitos.

Olimme parini kanssa suunnitelleet "Retkihetki " kelkan ja halusimme saada samaan sarjaan myös retkeen sopivat tuotteet. Aluksi mietimme erikseen mistä voisi koostua meidän puutuotesarja, eli yhdistäisimme molempien intressit yhdeksi sarjaksi. Ja miten yhdistäisimme tumman ja vaalean puun. Päätimme yhdistää käsittelemättömän ja lämpökäsitellyn puun siten, että jokin yhtenäinen pinta voisi olla lämpökäsitellystä puusta, eli ei siis mitään raitaa tai ruutua. Halusin erikoissorvaustyönä tehdä Take A Way kahvikupin puusta, joten siitä tuli yksi tuote ja vaikkapa kansi koivusta ja lmpökäsitellystä itse mukiosa. Saara halusi tehdä leikkuulaudan, siitä tuli yksi tuote. CNC jyrsinnällä täytyisi tehdä jokin tuote ja luontevinta olisi tietenkin tehdä jonkinlaiset ruokalautaset ja lopuksi jotain millä syödä eli puusta vuolemalla ja hiomalla ja sahaamalla tarvittavia ruokailuvälineitä, "kapuskoja".

Jäin kuitenkin miettimään kokonaisuutta ja lähdin etsimään netistä kuvia millaisia retkitarvikkeita löytyy. Aluksi mietimme valmista retkikoria eli esim. rottinkista pignic koria, mutta minusta se ei käynyt suoralinjaisiin puutuotteisiin mitenkään. Löysin muutaman mielenkiintoisen kuvan netistä ja niiden perusteella lähdin suunnittelemaan laatikkoa jossa yhdistyisi kaikki tuotteemme.

Syntyi kompaktipaketti. Mitoituksen lähtökohtana oli kuppien koko ja lautasella syötävä ruoka ja puutavara mikä oli käytössä.

Puurasian liimalevyihin meni koivua
31x127x1140
31x 150x1140

Lisäksi tarvittiin liimalevyä lautasten valmistukseen, joka on tarkoitus tehdä CN jyrsinnällä siten, että vaalea puu jyrsitään ja pohjalta tulee tumma lämpökäsiteltypuu esille.
Ainakin olen oppinut viimevuonna liimalevyn valmistuksen, eli se on hyvin iskostunut mieleeni.














Käyttämämme Polyuretaaniliima Bison Timber Max.
 

Kappaleen suoristus oikohöylällä. Pedagogiikan kurssilla mietimme mm. onko oikohöylä sellainen työväline joka kuuluu peruskouluun.En tiedä, mutta kyllä se hyvä on omassa tarkoituksessaan.

Ja nämä kaksi levyä oli tarkoitus puristaa ja liimata yhteen yhtenäiseksi levyksi.

 Puristininstallaatio. Kahden levyn väliin liimaa ja puristus aloitettiin keskeltä ulospäin, eli silloin ylimääräinen liima pääsee puristumaan reunoille ja liimauksesta tulee tiivis. Puristuksen tukialustana käytimme suoristettua koivulankkua ja vanerilevyä.

Tärkeää oli että nurkat tulevat hyvin puristettua ja liiman täytyi pursua kulmasta, jotta tiesimme että se varmasti ei "irvistä".








Seuraavaksi lautasen piirtäminen Surfcam ohjelmalla. Halusimme lautaseen kupille oman paikan, koska jos retkellä luonnossa ruokailee, niin harvemmin on pöytä mukana, joten kupille paikka on tarpeellinen.



Tähän surfam kuva!

Piirtäminen onnistui hyvin ohjelmalla, mutta paljon on unohtanut pannunalusen teon jälkeen. En tullut mieleenkään mitä mihin täytyi laittaa. Tuomas auttoi ja saimme työn postattua Viktorille.

Viktor hoiti homman kotiin kerros kerrokselta.

Lopuksi profiili ja työ on valmis irroitettavaksi.

Teimme työparin kanssa samanlaiset lautaset, mutta vain kuppien koko oli eri,joten tarvittiin molemmille piirustukset.

Ja lisää liimalevyä RetkiHetki säilytysrasian valmistukseen. Miellä piti olla yksi perinteinen puuliitos, joten teimme sormiliitoksen käsijyrsimellä ohjaimen avulla.

Ohjain näyttää tältä.

Mitoitus on enemmän kuin tarkka.

Jyrsin terä.

Oikea työote on tarpeen ja rauhallinen työstönopeus.Ettei käy niin kuin lohenpyrstöliitoksen teossa.

Ja onnistunut liitos. Eipä tarvitsisi paljoakaan liimaa.

Liimasimme kuitenkin rasian. Pohjaksi valikoimme 4 mm koivuvanerin, jolle oli jyrsitty ura. Kävikuitenkin niin, että....

vaneri oli mitoitettu hieman liian sopivaksi, jotta täytyi pohjaa liikuttaa liimauksen jälkeen paikoilleen. Vaikea kuvailla ongelmaa, mutta jääkööt se korvien väliin. Kuitenkin Keimo keksi että puristien avulla siirretään pohjaa oikeaan paikkaan ja niinhän se onnistui. Kiitos Keimo!

Kannen valmistu jäi viimetinkaan, koska muutimme suunnitelmia ja siksi onkin hyvin vähän kuvia kannen teosta. Jotenkin se vain unohtui.  Teimme kehyksen kannelle, johon tehtiin jiiriliitokset.

Eli kansi oli aluksi juuri rasian mittainen, johon puristimme kehyksen liimaamalla.

Ja lopputulos hionnan jälkeen. Kansi, jota voi käyttää myös tarjoilualustana. Ihan hieno!

Tältä näyttää säilytysrasia

Tässä kuvassa näkyy mortteli, jonka tein kivityönä.
Vanha kauha ruostumattomasta teräksestä  ja kuksaterällä poraus. Pienet kehykset 3 mm lämpökäsitellystä koivu viilusta, niin aika siro maustemortteli.

Ja lisäksi tein haarukoita kriikunapuusta. Pitäähän ne syömävälineet olla. Kriikuna on luumulaji, joten kun sahasin puuta, niin se tuoksui hyvin karkkimaiselta, makealta, mutta vain heti sahauksen jälkeen. Tuoksu haihtui ajanmyötä.

Kahvimitta tuli pihlajasta. Tosin sattui aika oksainen paikka ja ei ole kehumista. Kuppi osa on tehty erikoisporanterällä. Saara teki pihdit männystä ja retkipuukkokin on kriikunapuusta.

Tältä näyttää lopulliset tuotteet.

 Lautasta on helppo pitää kädessä ja mukikin pysyy hyvin paikallaan.

Tässä koko RetkiHetki- tuoteperheemme. Saara teki vielä leikkuulaudan perheeseemme.
Säilytysrasia perinteisellä puuliitoksella, CN jyrsityt ruokailulautaset, Take A Way kahvimukit, haarukat, retkipuukko, pihdit, mortteli, kahvimitta, leikkuulauta ja tarjoiluastia rasian kannesta.




Take A Way Coffee Cup
Idea kahvimukista lähti perinteisestä kuksasta. Millainen olisi tämänpäivän puusta tehty retkikuppi. Idea syntyi pahvisesta peruskahvimukista ja kansi tietenkin on oleellinen osa kuppia, jotta erikoissorvaus työn kriteerit tulisivat täytettyä.

Ja työ lähti liikkeelle jälleen liimalevystä, mutta liima täytyi olla kosteuden kestävää. Löysin mieheni kätköistä Bison nimistä liimaa, joka kestää meriveden ja jopa hapot.

Teimme liimalevyn lämpökäsitellystä haavasta. Puutavara oli aika oksasta joten jouduimme pätkimään lautoja ja sahaamaan kapeita soiroja, jotta saisimme tarvittavan paksuuden sorvausaihiolle. Teimme siis ensin liimalevyn, jonka pilkoimme kolmeen osaan ja jälleen liimasimme sen yhteen, jotta saimme tarvittavan "pölkyn".

Alkusuoristus teimme yhdessä työparini kanssa. Toinen sorvasi puolet pölkystä ja minä toisen puolen. Yhteistyössä onnistuu!

 Kierrosluku 900 kappaleen alkusuoristuksessa.

Ja sitten sorvaustyöhön kierrosluku täysille eli 2000:een.

 Katkaisuteltalla pohjanpaikka ja myös tilaa kupin pohjan viistoamiseen ja katkaisuun.

Kourutaltalla oli helpoin sorvata kupin ulkomuotoa, varsinkin kun Keimo sen teroitti.

Muoto alkaa syntyä. Ja lopuksi hionta hiomapaperilla karkeammasta aina 320 asti.



Kun ulkopinta syntyi halutun malliseksi, alkoi kuppi osan poraus/sorvaus. Ensin 40 mm halk. oksaporalla porataan niin pitkälle kuin voidaan ja sitten aloitetaan sorvaus. Poratessa kuitenkin puu alkoi sauhuta eli palaa kitkan vaikutuksesta, joten seuraavaksi  täytyy porata ensin pienempi reikä.







Sorvaaminen jatkui seuraavalla kerralla ja me työparini kanssa otimme aihion irti istukasta ajattelettomuuttamme. Eihän se mennyt enää oikeaan kohtaan ja täytyi siis suoristaa kappale uudelleen jottei kupista tulisi vahingossa epäkeskosorvaus, joka muuten kuuluu opintojemme erikoissorvauksiin. Hmm..tietysti olis voinut käyttää tämän tappion hyödyksikin.
Ja näin muki muotoutui kapeammaksi ja pienemmäksi.

Seuraavaksi kupin sisäpuoli.Opettajamme Asko Heinonen ohjasi taidokkaasti ja antoi kaiken henkisen tuen jännittävään ahtaan tilan sorvaukseen. Taltalla ikäänkuin työnnettiin seinää kapeammaksi ja kuitenkin katse oli aina kupin toisella sisäreunalla. Lämpäkäsitelty puu oli yllättävän pehmeää ja sorvaus onnistui erinomaisesti. Viimevuoden sorvauskokemuksella olin yllättynyt, että osasin niinkin hyvin. Viimeistelyn tein kuitenkin ikäänkuin kaapimalla, vaikka leikkava kulma ei toimikaan kiilamaisesti. Kait se oli väärin, mutta tässä työssä toimi enemmän kuin hyvin.


Nyt tuntui että olen viimein olen oppinut sorvaamaan, ainakin yhden kupin verran JESSSSSS!!!
Askokin sanoi, että jäli pitää olla sellainen, ettei pajamaine mene, se on siis jo pelastettu :)

Loppuhiominen eli kiillotus onnistuu erikoisen
hyvin paksulla nahkalla. Ko nahkan palanen on puukon tuppinahkaa.

Kylläpä on sileää!

 
 Kupin pohjaa ei voinut sorvata viistoksi (jotta pysyisi paremmin pystyssä), koska oli niin vähän tilaa jolloin työturvallisuus näkökulmasta olisi ollut riski sorvata rystyset. Katkaisutaltalla hieman kapeammaksi katkaisukohtaa ja sorvista irti ja saha käteen.

Lopuksi porasin oksaporalla (ei kuvaa) syvennyksen pohjaan.

Ensimmäinen kuppi valmis. Kansi tehdään lopuksi CN jyrsimellä.

 Toisen kupin valmistus alkoi kopioimalla kupin muoto pahville.

Ja melko hvyin sain sorvattua identtiset kupit, paitsi ei sinnepäinkään. No ne ovat tekijänsä näköisiä, koska olen vain käsityöläinen, niin niissä täytyykin näkyä käsityön työnjälki.

Seuraavaksi kahvikupin kannet. Tietenkin sorvausaihio alkoi liimalevyn teolla. Teimme parini kanssa yhteisen aihion, jonka puolitimme suoristuksen jälkeen (sorvaamalla).

Aloitin työn siten, että jätin muutaman millin hiomavaraa paksuuteen ja sorvasin kantta sisäpuolelta alkaen.

Kantta täytyi sovittaa lähes"miljoona" kertaa ja sorvi just just kerkes pyörähtämään käyntiin kunnes se pitkikin pysäyttää. Sovitus käynnistys pysäytys sorjvaus, hionta, pysäytys, sovitus, käynnistys, hionta, pysäytys.....
Aikamoinen homma. Meille ehdotettiin, että olisimmeko tehneet kannet CN jyrsimellä. Aika vaikeeta olisi sekin ollut koska mittaaminen oli hankalaa.

...kokeilua ja kokeilua. ja viimeinkin stemmas.

Lopuksi katkaisu ja sahaus. En uskaltanut sorvata loppuun asti, koska jos kansi olisi lentänyt sorvista, niin se olisi voinut haljeta ja sitten monen tunnin työ menisi hukkaan.