Lovileikkaus

Lovileikkaus työ alkoi harjoituslaudan valmistuksella. Lovileikkaus on vanha käsityötekniikka, jota ei varsin tänäpäivänä peruskoulussa harjoiteta, mutta pidän tekniikka mieluisana, koska tekniikalla saadaan kaunista pintaa. Matti Aarnion lovileikkauskirjan avulla ja mestarimme Asko Heinosen opeilla lähdin kokeilemaan leikkausta.
Ensin täytyi kuitenkin teroittaa hyvin lovileikkausveitsi ja työn edetessä huomasin, että on tärkeää halutun leikkausjäljen vuoksi pitää veisti terävänä työn edetessä.

Harjoituslauta on leppää ja saimme sen valmiiksi höylättynä. Kylläpä on hyvää palvelua!

Varsinaisen tuotteen tekeminen alkoi leppälautojen oikomisella suoraksi höyläämällä. Teimme työparin kanssa yhteisen liimalevyn, josta riittää molempine töihin puuta.

Yllätykseksi höylätyt soirot olivat melko erisävyisiä, mutta käytimme kuitenkin puut ja liimasimme ne levyksi .

Olin ajatellut tekeväni korurasian ja kun jaoimme levyn niin unohdin rasian paksuuden ja sehän ei tietenkään voi olla hirmu paksu, joten vaihdoin rasian käyttötarkoitusta ja siitä on tarkoitus tulla sipulilaatikko keittiöömme.
Leikkasin kappaleet harjoitteluaikana (tauko teknisessä) lähikoulumme puutyötiloissa. Päätin tehdä laatikon tappiliitoksella, koska lovileikkausta tulee sen verran paljon, että perinteinen esim. sormiliitos rikkoisi muotokieltä. Suunnittelin laatikon niin että leikkaus jatkuu päätykappaleista kanteen, koska laatikko tulee tiettyyn paikkaan keittiössä ja silloin vain pääty ja kansi ovat näkyvimmät osat. Sivukappaleet ovat vanhaa pulpetin kantta, eli koivua. Koskaan ei siis kannata heittää mitään hukkaan. Olen kasvanut köyhässä kodissa ja meillä oli tapana hyödyntää materiaalit usempaan kertaan, taitaapa olla tänkin päivänä ihan muodissa, kierrätys ja tuunaus.

Lovileikkaustyössä käytin mottoani harjoitus tekee mestarin, eli lähdin peruskuviosta jota toistin ja toistin. Pidän struktuuripinnoista, koska olenhan myös tekstiilisuunnittelija, joka voisi työkseen suunnitella erilaisia kankaita niin värjättyjä, kudottuja kuin painettujakin.
Lovileikkauksessa tärkeintä on terävä veitsi. Oikeanpuoleinen veitsi on kurssilla tilaamamme, ja vasemman puoleinen veitsen sain mieheni kätköistä ja näillä kahdella veitsellä on suuri ero. Vasemman puoleinen on ehdottomasti parempi, koska sillä saa helpommin muodon aikaiseksi, poikenapuoleinen on ikäänkuin liian leveä ja kärki pitäisi olla terävämpi.

Taas on eri vaiheiden kuvat hävöksissä, lisään ne kun löydän.

Mutta tässä on loppuvaiheesta kun vahasin lopuksi värittömällä Osmo Colorin vahalla laatikon. Ja myös kuumaliimasin laatikkoon virkattuja "kukkia". En tiedä mistä ajatus lähti, mutta kun koristelin puukon tuppia niin kokeilin miltä näyttäisi yhdistää tekstiiliä ja puuta ja hauskaltahan se näytti. Kovetin virkatut kukat 1:1 liimalla.

Laatikossa on käytetty tappiliitosta, eli peruslaatikko rakennetta. Täytyy myöntää että lopputulos on ihan mahtava. Lovileikkausta voisi olla hyvin perusopetuksessa, koska se siältää paljon tekemistä, jossa ajatus lepää. Hyvin terapeuttista! olen huomannut opetustyössä, että monesti erityisoppilaat tykkäävät "näpertää", voisiko lovileikkaus innostaa heitä?