Ruohonleikkurin syyshuolto

Huollettava kohde: Patner Bio ruohonleikkuri vm.2005, Parikkalassa 21.10.2012.

Tarvikkeet: Tulppa-avain, tulpan putsaukseen metalliharja, ilmansuodattimen kotelon putsaukseen pesutarvikkeet, öljyä sekä ratti. Lisäksi ruohonleikkurin terän irroitukseen ja öljytulppamutterin irroitukseen sopivat työvälineet.

Öljy maksaa n 5 eur
Uusi sytytystulppa 4,5  eur
Uusi vaijeri x eur

Hong Kong mainosti ruohonleikkurinhuoltosarjaa 14,95 eur, joka sisältää ilmansuodattimen, sytytstulpan, SAE 30 600 ml öljy, tulppa-avaimen ja polttoaineen stabilointiaineen.

1. Tankki ensin aivan tyhjäksi jo kevättä varten (jos tankkiin on jostain syystä päässyt vettä, niin vesi polttoaineessa ruostuttaa moottoria, jolloin mäntä alkaa takerrella tai juuttua kokonaan). Tankin saa hyvin tyhjäksi kallistamalla tai tankin voi imeä tyhjäksi injektioruiskulla. Samalla pääsee hyvin putsaamaan myös teräkotelon, johon helposti takertuu ruohoa. Apulainen on aina tarpeen.

Hyvä työväline teräkotelon putsaukseen löytyy keittiöstä.

2.Huolla tai vaihda sytytystulppa. Tulppa kierretään irti tulppa-avaimella. Jos tulppa on paksun karstan peitossa, puhdistetaan se teräsharjalla, muutoin se ei anna kunnolla kipinää, eikä moottori käynnisty. Kaada teelusikallainen moottoriöljyä tulpan reiästä ja pyöräytä pari kertaa narusta vetäen. Rasvainen ja kulunut sytytystulppa täytyy vaihtaa uuteen, mutta meidän sytytystulppa oli vaihdettu alkukesästä, niin pelkkä putsaus riitti oikein hyvin.

3.Öljynvaihto. Öljynvaihto aloitetaan avaamalla öljysäiliön pohjassa olevan öljysäiliön tulppamutteri. Kun tulppamutteri avautuu, niin täytyy huolehtia, että myös öljyn valutusastia on valmiina. Vanha öljy viedään paikalliseen jätelaitokseen, se on ongelmajätettä.
Käy kahvilla ja kun palaat, niin muista laittaa tulppamutteri takaisin paikoilleen.

4. Pese tai vaihda ilmansuodatin. Kaasuttimen päällä on ilmanpuhdistin, jonka suodatin täytyy pestä kerran kayttökaudessa. Suodattimeen kertyy likaa ja roskia, jotka haittaavat ilman virtausta. Suodatin on öljyinen solumuovipala, joka on kotelossa kannen alla ja kiinni kaasuttimeen menevällä pitkällä ruuvilla. Suodatin voidaan pestä liottamalla petrooliin tai bensaa niin kuin kuvassa. Myös kotelo putsataan huolellisesti.

Kun suodatin on puhdas, niin lopuksi siihen lorautetaan ruokalusikallinen öljyä. Ja lopuksi se kiinnitetään takaisin koteloonsa.

5. Leikkurinterän teroitus. Jos ruohonleikkurin terä on tylsä, niin kuin meidän ruohonleikkurimme terä, niin se vaihdetaan joko uuteen tai teroitetaan. Terä irroitetaan kiintoavaimella. Irroituksessa käytetään puupalaa apuna siten, että puupala asetetaan terän ja teräkotelon väliin.

Teroitus tehdään kulmahiomakoneella. Terä hiotaan molemmista päistä saman verran, muutoin terä ei ole tasapainossa ja se voi aiheuttaa moottoriin tärinää, joka puolestaan vaurioittaa laakereita ja ääritapauksessa jopa tuhoaa moottorin. Terän hiontakulma on 25 astetta.

 Ja terä teroitetaan vain toiselta puolelta, ei niin kuin esim. kirveen terä, koska silloin terä kuluisi turhan nopeasti. Oleellista on teroitus pyörimissuuntaan.

6. Lisäksi meidän ruohonleikkurimme vaijeri repsotti pahasti ja oli osittain jo poikki. Sopivan vaijerin voi ostaa rautakaupasta ja se on konekohtainen. Vaijeri irroitetaan paikoiltaan ja vaihdetaan uuteen.

Tähän syyshuoltoon meni aikaa noin kolme tuntia sisältäen "öljynvalutuskahvit".
En ollut aikaisemmin tehnyt huoltoa, vaan se on kuulunut miesten töihin, mutta nyt se taitaa kuulua myös naisten töihin. Etsin ohjeet Tee Itse lehdestä, joka on vuodelta 2003, jossa oli hyvät työkuvat ja ohjeet, ilman niitä en olisi osannut tehdä huoltoa yksin. Onpa hieno tunne taas, opin jotain uutta!







TALVISÄILYTYKSEN ajaksi tankki pitäisi tyhjentää ja antaa moottorin käydä kunnes loput polttoaineesta on kulunut ja moottori sammuu. Jos tankkia ei tyhjennetä, polttoaineeseen on laitettava satabilointiainetta, joka estää hartsien erkaantumisen polttoaineesta säilytyksen aikana.

Perustelut TEKNISTÄTYÖTÄ OPPIMASSA blogin ylläpitoon

Olen käsityötieteen (tekstiili) opiskelija ja sivuaineenani on käsityökasvatus (tekninen). Meillä Savonlinnassa on mahdollisuus opiskella 60 op käsityökasvatusta, joka sisältää perusopinnot 25 op + aineopinnot 35 op.
Kuulun niihin etuoikeutettuihin, jotka ovat päässeet teknisentyön sivuaineryhmään. Rakastan käsityötä.
Tutkin käsityötieteen kandidaatin tutkintoon liittyvässä tutkielmassa miten koulukäsityönblogi tukee käsityönoppimista. Ja jatkan samasta aiheesta pro gradu työhön, jossa pureudutaan syvemmin koulukäsityöblogin merkitykseen.
---------------------------------------------------------------------------------------

Tiivistelmä kandityöstäni:

Sosiaalisen median hyödyntäminen oppimisessa on ajankohtaista, koska oppilaamme ovat tottuneita sosiaalisen median käyttäjiä. Tutkielma selvittää, miten koulun käsityöblogi tukee oppilaan käsityön oppimista? Toinen tutkimuskysymys tarkastelee sitä, mitä blogin ylläpito vaatii opettajalta. Taustateoria on Huovilan ja Raution (2007) jäsentämä käsityön opetuksen nelikenttä, joka perustuu OPSissa (2004) esitettyihin käsityön tavoitteisiin. Teoriapohjana on lisäksi Kietzmanin, Hermkensin ja McCarthyn (2011, 243) määritelmä sosiaalisen median toiminnallisista osatekijöistä: läsnäolosta, jakamisesta, suhteista, keskustelusta, identiteetistä, maineesta ja ryhmästä. Tutkimusmenetelmänä on ollut e-kysely, joka sisälsi yhdeksän kysymystä. Kysely tavoitti yhdeksän blogia ylläpitävää peruskoulun käsityönopettajaa ympäri Suomea. Kerätty aineisto on analysoitu sisällön erittelyn avulla, joka peilautuu teoriataustaan.
Tutkielma antaa pienestä otoksestaan huolimatta vastauksen tutkimuskysymykseen: ”Miten koulun käsityöblogi tukee käsityön oppimista?” Vastauksissa näkyi selkeä painotus blogin hyödyllisyydestä Huovilan ja Raution (2007) käsityön nelikentän mukaan kasvamisen taitojen alueella, toiseksi näkyi merkittävä painotus tietojen ja taitojen lohkossa sekä suunnittelun taitojen tukemisessa ja vähiten työskentelyn taitojen alueella.
Kasvamisen taidot näkyivät opettajien vastauksissa mm. oppilaan materiaalin, tuotteen ja työn arvostamisessa, ajattelun taitojen kehittymisessä, itsetunnon, vastuuntunnon ja kriittisyyden kasvamisessa ja työnilon kokemisessa. Kokonaisen käsityön suunnittelun tukena blogia hyödynnettiin ideoinnissa ja aikaisempien oppilaiden töiden esittelyssä. Käsityön tietojen ja taitojen tukeminen näkyi blogin hyödyllisyytenä oppimateriaalien jakopaikkana, muistin tukena mielenkiintoisista jutuista ”kässämaailmasta” ja ajankohtaisten asioiden tiedotuskanavana sekä tehtävänannon tallennuspaikkana. Myös neljäs osa-alue käsityön nelikentästä eli työskentelyn taidot näkyivät mm. oppilaan itsearviointina.
Toinen tutkimuskysymykseni liittyi opettajan työnkuvaan: ”Mitä blogin ylläpito vaatii opettajalta?” Vastauksista tuli esiin, että opettajat olivat hyvin kiinnostuneita tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisestä opetuksessa, ja he käyttivät blogin ylläpitoon aikaa 15 minuutista useisiin tunteihin viikossa. Ylläpito koettiin myös opettajan työtä kuormittavana. Blogit oli perustettu 2009¬2012, mikä kertoo blogien ajankohtaisuudesta käsityön oppimisen tukemisessa. Myös käsityöblogien julkaisuun liittyvät tekijänoikeudelliset seikat oli otettu asianmukaisesti huomioon. Oppilaat kokivat omien töiden esittelyn julkisessa blogissa hyvin positiivisesti. Sosiaalisen median näkökulmasta blogin hyöty käsityön oppimisessa näkyi jakamisen, maineen ja läsnäolon sekä ryhmien alueella. Vastauksissa blogin hyödyllisyys näkyi ymmärryksenä, että palvelussa on muitakin käyttäjiä. Maineen alue näkyi vastauksissa mm. käsityön ja käsityöaineen arvostuksena ja profiilin korotuksena. Blogia hyödynnettiin ennen kaikkea jakamisen paikkoina mm. oppilastöiden verkkonäyttelyinä, oppimateriaalin ja tehtävienantojen jakopaikkoina ja ideapankkina opettajille. Ryhmien muodostumista esiintyi esim. koulun ja kodin välillä sekä eri-ikäisten oppilasryhmien kesken.
Sosiaalisessa mediassa on pohjimmiltaan kyse tarpeestamme kohdata muita ihmisiä, saada mukavia elämyksiä, tietää mitä ympäristössämme tapahtuu, kokea itsemme hyväksytyksi, tulla kuulluksi ja nähdyksi. Myös käsityökasvatuksen perimmäisenä tarkoituksena on saada tekemisen tuottamaa mielihyvää ja onnistumisen kokemuksia sekä itsenäisen toiminnan malleja koko elämän ajaksi. Parhaimmillaan opetus elää ajassa ja auttaa käsityön tekijää ymmärtämään aikaansa ja sitoutumaan yhteisöönsä (Huovila, Hintsa & Säilä 2009).

-----------------------------------------------------------------------------------


Tietotekniikan hyödyntäminen käsityössä kiehtoo minua, koska elämme tieto- ja viestintätekniikan aikakautta ja meitä ympäröi läppärit, kännykät ja ipadit. TVT kiinnostaa nuoria, siis heitä, joiden kanssa tulen tekemään tulevaisuudessa töitä, niin miksi en hyödyntäisi näitä laitteita ja verkon mahdollisuuuksia myös käsityönopetuksessa. Olen hieman kokeillut ipadin käyttöä ja yksi ajatus olikin hyödyntää ipadia tämän blogin päivittämiseksi. Halusin kokeilla kuinka voisin portfoliotyöskentelyä tehdä ipadilla ja siten, että kuvaan ja samalla kirjoitan ajataukseni ja lähetän sen verkon kautta blogiin, mahdollisimman reaaliaikaisesti. Ja tämä kokeilu palvelisi minua siten, että voisin kokeilla sen hyödyntämistä myös oppilaiden kanssa. Kuitenkin on käynyt niin, että raportointi on niin hektistä etten ole voinut aina suoraan kirjoittaa esimerkiksi takoessa puukkoa, on ihan mahdoton välillä kuvata ipadilla ja olla samalla kirjoittamassa. Myös kuvaaminen tuntui hankalalta kun tein esimerkiksi ruohonleikkurin huoltoraporttia. Minusta tuntui aina, että kohta tabletti on ihan ruohonleikkurin öljyssä ja rasvassa, ja varsinkin kun yritin yhdellä kädellä kuvata niin eihän se onnistunut mitenkään.
Tämä kokeilu loppui lyhyeen, mutta toisenlaiseen työskentelyyn ipad toimii varmasti erinomaisesti kuten koulublogin päivittämiseen, joka ei ole ehkä niin yksityiskohtainen kuin tämä oppimisportfolio ja se, että blogin päivittämiseen on varattu jo etukäteen jaksosuunnitelmassa tarpeeksi aikaa.

Tämä blogi on minulle oppijana tärkeä, koska jäsennän oppimaani kirjoittamisen ja kuvaamisen kautta. En vielä osaa sanoa mitä osa-aluetta tämä blogi Huovilan& Raution (2007) nelikentässä parhaiten tukee, koska olen itse vasta oppimisen alkumetreillä. Myöskin siihen vaikuttaa, kuinka syvällisesti ja yksityiskohtaisesti pystyn ja kykenen tätä blogi kirjoittamaan. Syntyykö vuorovaikutusta, löytääkö joku tämän blogin ja kiinnostuu ja lähettää kommenttia, eli syntyykö keskustelua ja kuinka se minua voisikaan tukea oppimaan uusia asioita. Etsiminen, yllättyminen ja jännitys voisikin kuvata parhaiten omia tuntemuksia uuden oppimisen alkumetreillä. Se feelis ja flow, joka syntyy kun oppiii uusia asioita ja kun työ myöhemmin sujuu edeten kuin tanssi ovat niitä hetkiä, jotka motivoivat itseäni eteenpäin. En voisi kuvitella elämää, jossa ei olisi näitä hetkiä. Haluni oppia uusia asioita on vienyt elämääni eteenpäin monien kurssien ja koulujen kautta. Tein viimevuonna kangaspuut perusopinnoissa, en todellakaan muistaisi kaikkia niitä hetkiä ja tuntemuksia ja kokemuksia joita niitä tehdessä koin jos en olisi kirjoittanut siitäkin työstä portfoliota.

...................................................................................................................................................................

Tänään vahdoin tämän blogin nimen, koska teknistä käsityötä ei siis ole enää olemassa vaan nimi on tekninentyö. Sivuaineenani on siis käsityökasvatus ja pääaineeni on käsityötiede. Käsityökasvatus pitää sisällään mm. teknistätyötä ja käsityötiede tekstiilityötä. Silloin ennen vanhaan kun olin nuori niin minulla oli puukäsityötä ja rättikässää, joten kaukana ollaan niistä ajoista. Käsitteet ovat tärkeitä!

...................................................................................................................................................................

Tämä blogi on  minun käsityöprosessin kuvaus.
Blogi on ollut syksystä asti ja kukaan ei ole kommentoinut ainuttakaan kirjoitustani. Vuorovaikutusta ei ole syntynyt. En ole pahoillani siitä, vaan kyse on enemmänkin toimintakulttuurista. Pyysin teknisentyön opettajaa veljeäni kommentoimaan, mutta ei mitään kommenttia ole tullut. Tutkin progradu tutkielmassani koulujen  käsityöblogeja ja niissä on myös samoja piirteitä, ei kommentteja. Kuinka voisimmekaan tukea oppilasta käsityöprosessissa antamalla vinkkejä tai ohjeita tai kannustusta myös blogin kautta. Olisi helppoa kysyä mielipidettä laajaltakin yleisöltä tai hyviä vinkkejä ongelmatilanteessa ja jakaa käsityöiloa myös näin verkon kautta, joka on yhä enemmän nuorten kiinnostuksen kohde.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tänään pystytimme 13.5.2013 koko vuoden tehdyistä töistä näyttelyn yliopistolle 25 op opiskelijoiden kanssa. Osaaminen on huippuluokkaa.  Kannattaa tulla katsomaan!
On mahtavaa saada olla täällä opiskelemassa, kiitos mahtavat opettajat!

CN jyrsintä

Saimme tehtäväksi suunnitella pannunalusen, joka valmistetan cn-jyrsimellä. Halusin tehdä pannunalusen ystävälleni, joka on suuri lakun ystävä. Idea syntyi Lakupekan logosta, josta muotoutui lakutyttö. Piirsin kuvan piirto-ohjelmalla. Tämä työ ei ole rasistinen, vaan idean lähtökohtana on ollut vanha käytetty lakritsin tuotemerkki. Nykyään tuota lakupekan tuotemerkkiä ei käytetä.
Materiaalina on MDF levy ja suunnitelma tulee sopia kokoon 200 x 200 mm.

  

Piirsin pannunalusen Sufcam ohjelmalla, joka perustuu vektorigrafiikkaan.
Ensin piirrettiin puolikas työstä joka kopioitiin peilaamalla se toiselle puolelle, jolloin työ aloituspiste on keskellä (x,y).

Vielä nollakohdan muutos työn aloituspisteeseen.
Kun piirros oli valmis, siihen oli mahdollista luoda työsöradat . Työssäni käytin 4 mm terää ja piirsin taskut sen mukaisesti.

Kun työ oli Surfcam ohjelmalla tehty valmiiksi, niin se siirrettiin jyrsimelle tietokoneen avulla.Näytöstä pystyi seuraamaan mikä työstövaihe oli milloinkin kyseessä.

Työ eteni melko nopeasti, vain muutama minuutti niin "lakutyttö" pannunalunen oli valmis.

Aika hienolta näyttää.Lopuksi pannunalunen irroitetaan alustasta vannesahalla leikkaamalla, koska jyrsiä ei voi pöydän pohjaan asti.

 Lopuksi hieman väriä.. Petsi ja parafiiniöljy sekä valkoinen ja punainen vesiliukoista akryyliväri, joka kiinnittyy hapettuessaan.

Sähkötyö

Tehtävänä on laatia elektroninen laite, joka hyödyntää mikroprosessorin ohjelmointimahdollisuuksia. Työ alkoi suunnittelulla. Mietin kaikkia mahdollisia kodin pienlaitteita, joihin olisin halunnut muutosta. Ja yksi niistä on palovaroitin, joka vaatisi uutta muotoilua. Lisäksi yövalo tulisi tarpeen, kun 20 vuotta vanha kissani tarvitsee jo yövaloa öillisiin seikkailuihin. Tai entäpä liiketunnistimella toimiva eteisvalo jonka voi siirtää tarvittaessa vaikkapa ulos parvekkeelle. Ja ehkäpä sen voisi laittaa roikkumaan katosta ja jos sen voisi myös pitää lattialla tai pöydällä. Paljon ajatuksia ja mietteitä. Pidän jostain syystä perhosista. Perhosen muoto on kaunis, siipien keveyden herkkyys kontrastina voimakkaisiin väreihin ja kuvioihin on kiehtova yhdistelmä. Perhosissa on jotain samankaltaisuutta mikä kertoo myös itsestäni: vahvuudesta ja herkkyydestä mutta myös hauraudesta.

Kotiini on kertynyt muutamia perhosia, niin lasisia kuin keraamisia ja erityisesti valon kulku lasiperhosessa on hyvin kaunis. Siitäpä ajatus valoperhosesta sai alkunsa.

Työ on tarkoitus tehdä parityönä, joten työparini kanssa yhdistimme ideat ja päädyimme valaisimeen, joka toimisi 9 V patterilla ja muotona on perhosen muoto. Syntyi idea valoperhosesta. Halusimme siihen liiketunnistimen sekä hämäräkytkin, jotta vältyttäisiin turhalta patterin kulumiselta.
Piirtelimme luonnoksia ensin paperille. Muotoa oli hankala hahmottaa, koska emme tienneet mistä materiaalista tekisimme kotelon, eli perhosen ”vartalon.” Pohdimme yhdessä mistä materiaalista se voisi olla ja mietimme myös olisiko valmiita jo olemassa olevia muotoja tarjolla esim. kierrätysmateriaalista. Myös ajatus valaistuista siivistä pyöri päässäni. Entäpä voisiko työhön yhdistää tekstiiliä esim. virkata ja tärkätä siivet, joihin yhdistäisi valon. Mutta mistä vartalo: tyhjiömuovaamalla muovista, vaiko mdf-levystä kerros kerrokselta liimaten kotelon muotoon, vaiko metallista pakottamalla tai valmis esim. säilykepurkki, jonka voisi litistää. Taas paljon ajatuksia ja mahdollisuuksia, mutta mikä niistä voisi parhaiten palvella ajatustamme. Jätimme koteloinnin ideat muhimaan.

Piirikaavio
Työ alkoi piirikaavion suunnittelulla, jota työstimme aluksi paperilla.

 9 Voltin paristo pitäisi saada 5 V mikropiirille sopivaksi, joten tarvittiin regulointi. Input puolelle tulivat kytkin, liiketunnistin ja valovastus (fotovastus). Outputtiin tietenkin ledit, joihin tarvittiin transistorit, jotta 5 V virta saadaan ledeille ohjattua.



 Picaxen 14 jalkainen mikrokontrolleri riitti tarvittaville toiminnoille. Valikoimme sen.

Työparini piirsi PCB Wizard- ohjelmalla piirikaavion puhtaaksi. Mikrokontrollerin valinta osui 14 jalkaiseen, jotta kaikki input ja output toiminnot sopisivat siihen ja jäi vielä yksi inputti tyhjäksikin. Piirikaavio täytyi vielä piirtää uudelleen, koska olin löytänyt hyvän kotelon perhosellemme, eli silmälasikotelon ja tähän koteloon sopisi vain levy joka on max. 60x90 mm. Pohdimme yhdessä miten saisimme piirilevyn hieman kapeammaksi ja onnistuihan se.

Tässä lopullinen piirikaavion toteutus

Kokooonpanopiirros.













Seuraava työ oli valottaa piirikaavio valoherkälle levylle. Työ alkoi tulostamalla valotusta varten piirikaavio laserkalvolle.

Tässä oma ohjeeni opettajamme Janin tunnilta:
Valonarka piirilevyä voi sahata esim. askartelusahalla oikeaan kokoon.Muista myös porata levyn reunaan 3 mm reikä rautalanka varten (tarvitaan levyn kehitteessä "dippaukseen"). Piirikaavion musta puoli on valonarkaa ja se on suojattu muovilla.






 

Poista suojamuovi vasta kun valotushuone on hämärä. Piirilevystä on tulostettu kalvo lasertulostimella (high quality). Aseta kalvon tulostuspuoli suoraan piirilevyn valonaralle puolelle (valotus onnistuu paremmin, koska lasertulostetun kalvon muste on piirilevyn pinnassa).

Valotusaika  4 min UV-valotuslaitteessa.

 Valottamisen jälkeen huoneeseen ei saa laittaa valoja vaan levy "dipataan" kehitteeseen. Jos kehite ei ole tuore, niin dippaaminen voi kestää usemman minuutin. Minulla kului 3 min. Mutta jos kehite on uusi niin kehitysaika voi olla vain 50 s. Piirikaavio alkaa hahmottua dippauksessa ja kun se on täysin näkyvissä, levy nostetaan kehitteestä. Kehitepurkki kiinni.

Ja valot päälle. Piirilevystä loppu kehite vielä huuhdellaan vedellä.

Seuraavaksi: syövytys ja huuhtelu.

Kuvassa on laite, jolla syövytetään ferrikloridiliuoksella (FeCl4)ylimääräinen kupari levystä pois Syövytysliuoksesta tulevia höyryjä ei saa hengittää, sillä ne ärsyttävät hengityselimiä.. Liuos on  lämpötilaltaan 45 asteista.Ja sekoitussuhde 3 l vettä ja säkki ferrokloridia.  Syövyttämisen nopeuttamiseksi puhalletaan tankin pohjalla olevien reijitettyjen putkien kautta ilmaa liuokseen.



Syövyttämiseen vaikuttaa myös ferrofloridiliuoksen tuoreus ja meillä taitaa olla aika vanha liuos, koska syövyttämiseen meni 15 minuuttia. Tälläisen syövytystehonsa menettäneen ainee voi hävittää neutraloimalla sen natriumkarbonaatilla eli soodalla tai liitujauholla ja toimittaa paikkakunnan ongelmajätteiden vastaanottopisteeseen. Liuosta eisaa kaataa viemäriin, sillä se syövyttää laimeanakin viemäriputkia.
Ja lopuksi huuhtelu vedellä.


Piinaava odotus palkittiin, kun porukalla pähkäilimme, että ei onnistunut valotus ja kehitys ja tai mikään, kun levy pysyi vihreän kellertävänä.

 Kunnes opettajamme tuli paikalle ja muistutti että suojalakka on vielä puhdistamatta. Eikun yleisohenne 1060 (tinneri tai asetoni ) esille ja puhdistus käyntiin.
Lopuksi työ palkittiin ja piirilevy oli onnistuneesti valottunut.

Piirilevy annetaan hieman kuivahtaa ja suojalakka ohuesti koko levylle. Levy annetaan kuivaa rauhassa. Suojalakka (uretaanilakka) estää kuparin pintaa hapettumiselta.

 Piirilevyn työstäminen jatkui piirilevyn reijittämisellä. 1mm reijät komponenteille ja johdoille, rekulaattorille 1,5 mm ja vedonpoistoille. Ja ensin pistepuikolla alku reijille!

 Dremeli on hyvä työväline tarkkojen pienten reikien poraamiseen.

Teimme työparini kanssa kaikki työvaiheet yhdessä, vaikka kumpikin halusi valmistaa oman piirilevyn ja tehdä oman valoperhosen.
Pääsimme kokoamisvaiheeseen. Ja kokoaminen alkoi vastusten laittamisella paikoilleen. Työtä helpottaa jos kokoaa pehmeälle alustalle ensin komponentit ja sitten järjestelmällisesti alkaa juottaa komponentti kerrallaan.

 Ja pikkuhiljaa komponentit yksitellen paikoilleen . Erityisen herkkiä lämmölle on transistorit ,dilkanta (mikropiiri kiinnitetään dilkannalla piirilevyyn) rekulaattori ja mosvetti.Meillä ei ollut mosvettia mutta nuo em. muut komponentit löytyvät. Dilkannan juottamisessa kannattaa juottaa se vuorotellen jalka oikealta puolelta ja vasemmalta puolelta. Myöskin jäähdytyspihtien käyttö sallittua.

Ja komponenit juotetaan mahdollisimman pintaan kiinni paitsi rekulaattori ja mosvetti koska niissä on jäähdytys.

Perusohje juottamiseen:  alkulämmitys ja juotteenlisäys.






Juottimen kärki pidetään hyvässä kunnossa aina tinaamalla, ei viilata. Juottimen lanka voidaan helposti kieputtaa lyijykynän ympärille, jolloin se saadaan kätevästi "kerälle" ja tulee helposti "putkilosta" ulos.

Liiketunnistin näyttää tältä. Aika iso suhteessa perhosen kokokoon.

Kun kaikki komponentit paikoillaan niin testaus yleismittarilla oli paikallaan, eli jos rekuloinnin jälkeen virran lasku 9V :sta  5V :iin niin kaikki kunnossa.

Ja vihdoinkin ohjelmointiin. Aluksi minulla meni kaikki ohjelmointi yli hilseen, mutta yritin muistuttaa itseäni html-koodaamisesta eli tietyt komennot tarkoittavat yksinkertaisesti tiettyä asiaa  ja ne on vaan opeteltava niiden oikeilla nimillä.
Tässäkin koodaamisessa työparini oli viisaampi. Hän oli aikaisemmin tehnyt jotain vastaavaa. Minulle tämä binääreihin perustuva "koodauskieli" oli aivan uutta, niinkuin yleensäkin kaikki tähän kurssiin liittyvä. Olen todellakin saanut kokea oppimisen riemua, mutta myös suurta ahdistusta, kun ei vaan meinaa ymmärtää kaikkea niin nopeasti.

Testattiin PICAXE ohjelmointia 22.11.2012

Ensin että kaikki ledit palaa
alku:
if pin4=1 then ledikaikki
goto alku

ledikaikki:
high 1
high 2
wait 1
low 1
low 2
wait 1
goto alku

Testattiin ohjelmalla huoneen valoisuutta, jotta voimme säätää oikean arvon, milloin lediperhonen syttyy palamaan

alku
read adc 0, b1 `lue analoginen anturi inouutissa 0 muistipaikkaan b1
debug b1
pause 500
go to alku

Testattiin että hämäräkytkin toimii
foto:
readadc 0,b1

if b1<200> goto foto

ledikaikki:
high 1
high 2
wait 1
low 1
low 2
wait 1
goto foto




Ongelmana oli kuitenkin se, että valoperhonen ei syttynyt kunnolla, joten odotamme seuraavaa harjoituskertaa, missä oli vika.





PICAXE Programming Editor
Meiltä siis puuttui ohjelmasta ledivalojen sammuminen, joten ohjelmaan lisättiin sammuta output 1 ja output 2

Lopullinen ohjelmointi:

Perhosen toimintaperiaate:

Perhonen toimii valaisimena. Virtalähteenä ovat paristo tai verkkovirta muuntajan kautta. Perhosessa voi valita joko kaikkien ledien yhtäaikaisen palamisen tai ledien palamisen antureiden kautta. Antureina ovat valovastus ja liiketunnistin. Tällöin perhosessa syttyy ledit palamaan, jos on hämärää (arvo alle 150) ja liiketunnistin havaitsee liikettä. Ledit palavat 20 sekuntia, jonka jälkeen anturit ”haistelevat” tilannetta uudestaan.

Ohjelmointi:

alku:                                  
low 1                                      'sammuta ledit outputissa 1
low 2                                      'sammuta ledit outputissa 2
if pin3=1 then kaikki          'jos kytkin asennossa 1(ON), siirtyy aliohjelmaan kaikki
if pin4=1 then foto              'jos kytkin asennossa 2(ON), siirtyy aliohjelmaan foto
goto alku

kaikki:
high 1                                    'sytyttää ledit outputissa 1
high 2                                    'sytyttää ledit outputissa 2
wait 1                                     'odottaa 1s ja käy tarkistamassa kytkimen asento pääohjelman alusta
goto alku

foto:
readadc 0, b1                    'lukee valoisuuarvon anturista 0
if b1<150 liike="" nbsp="" span="" style="mso-spacerun: yes;" then=""> 

'jos valoisuuarvo alle 150, siirtyy aliohjelmaan liike
goto alku

liike:
if pin1=1 then syty           'jos liiketunnistin havaitsee liikettä, siirtyy aliohjelmaan syty
goto alku

syty:
high 1                                    'sytyttää ledit outputissa 1
high 2                                    'sytyttää ledit outputissa 2
wait 20                                  'odottaa 20 sekuntia
goto alku

Kotelointi

Mietin pääni puhki, mistä teemme kotelon perhoselle, kunnes mieheni keksi että tässähän tämä silmälasikotelo. Olin miettinyt metallipurkkeja ja muovipurkkeja ja kaikkia koteloita , mutta muoto oli kadoksissa. Ja se oli siinä. Onneksi minulla oli näitä koteloita kaksinkappalein ja sain työparillenikin kotelon.

 Muovin poraamiseen tarvittiin ensin vastakappale tueksi kotelon alle ja puustahan se oli helpoin tehdä. Kokeilimme erikoisporanterää liiketunnistimen reiän paikan poraamiseen, jolla voidaan porata portaattomasti erikokoisia reikiä. Se oli aika hidasta, mutta hauskaa. Tässä kuvassa näkyy hyvin, että työturvallisuusnäkökulma on unohtunut tyystin. Ei suojausta minkääläista ja ei edes suojalaseja. Muutoin ledille saatiin porattu suoraan 5 mm reiät.

Kun tarvittavat reijät oli porattu, alkoi varsinaisen kotelon valmistus. Tarvikkeet: marseille saippua, vettä huovutusvillaa.

 Ensin villaa kääritään kotelon ympäri ja villakerrokset asetellaan ristikkän .

Pikkuapulainen on tarpeen ja myös aina toisen seura työssä kun työssä on aina mukavampaa.

 Villakerrokset kestellaan saippuavesiliuoksella ja aletaan käsissä pyörittelemään kappaletta siten, että pikkuhiljaa villa alkaa huopumaan hankauksen vaikutuksesta. Villa kutistuu eli sen kuidut muokkauksen ja saippuaveden avulla tiivistyvät ja lopulta saavutetaan tiivis huopa kotelon ympäri. Kun villa on huopunut, saippuavesi huuhdellaan välillä kylmällä ja kuumalla vedellä, jolloin vielä huopa tiivistyy. Laitoin kotelon kuivumaan saunaan , jossa se sai saunaillan päätteeksi jäädä kuivumaan loppulämpöön yön yli.

Ja rasia auki leikkaamalla.

Hieman oli vettä sisällä, eli uudestaan kuivumaan.

 Unohdin jalat ja ruuvasin koneruuvit paikoilleen lukkomutterein. Sain Keimolta idean kun mietin jalkoja perhoselle. Olin itse ajatellut popniittejä, mutta helpompihan tuo ruuvi on ja siihen saa helpommin myös huovutetun villan tarttumaan. Kiitos taas hyvin neuvoista!

 Ja uudelleen huovutustöihin. Villaa siis jälleen pyöriteltiin ristiinrastiin "jalkojen" päälle ja saippuvettä ja hankausta.

Huuhtelu ja kuivumaan jälleen. Ompelin käsin vielä huovan tarkasti kiiinni avatusta saumasta jotta se ei kutistuisi kuivuessaan.




Nyt kun vartalo on kuivumassa, niin on aika ryhtyä valmistamaan siipiä.

 Ostin neulotun pitsiliinan kirpputorilta, jonka värjäsin oranssiksi pigmenttiväreillä. Tein jo aikaisemmin kovetuskokeiluja liimalla. Joten 1:1 vesiliimaseoksella lähdin kovettamaan siipiä. On olemassa kovetusaineitta Powelpall merkkistä, mutta se on melko kallista, niin päädyin Bostikkiin.

Siivet täytyi saada kuivumaan ja viritelmä oli tämän näköinen.

Siivet kuivuivat vuorokaudessa. Siivistä tuli melko suuret joten varmasti tukea niihin tarvitaan.

Ja sitten kaikkien osien yhdistäminen ja loppujuottaminen. Aluksi tuntui siltä että eihän tuo piuhahässäkkä ja piirilevy sittenkään sovi koteloon, mutta jotenkin sain survottu ne paikoilleen. Tässä vaiheessa vasta ledien juottaminen ja kytkinten ja liikeja valotunnistimen juottaminen tuli ajankohtaiseksi. Jostain syystä näistä hetkistä ei ole kuvaa. Se ei ollut helppoa. Jouduin vaihtamaan mm. painokytkimen ja onnekseni Mikkelistä sellaisen pystyi hankkimaan ClassOllsonilta. Tilaammme kytkin Stepsystemsiltä oli liian suuri koteloon.
Kaikenkukkuraksi minulla oli huonoa sähköteippiä tai olikohan se jotain yleimuoviteippiä, joten ledien jalkojen suojaus ei onnistunut ja juotosvaiheessa onnistui pari lediä polttamaan mustaksi (mielikin oli sitä mustempi). Työ piti kuitenkin palauttaa ja tein sen. Työ ei ollut koteloinnin viimeistelyn osalta valmis, mutta se toimi hyvin verkkovirralla ja patterilla.

  Tässä valoperhonen lähdössä ilmaan....

....ja lentää. Viuuh............ :DDDDDD
Juu... ei ihan tullut sellainen kuin kuvittelin. Ehkäpä vielä hieman tuunaan sitä vielä.









Kun tarkemmin lähdin korjaamaan rikkonaisia ledejä, niin yllätys olikin se että vain yhdestä ledistä oli katkennut jalka ja kun ne olivat sarjassa niin eihän se toinenkaan ledi palanut. Yritin juottaa johtoa ihan ledin juureen, mutta ei juotos pitänyt. Ledin muoviosaan ei pysty kiinnittämään ainakaan juottamalla mitään, en tiedä olisko jokin liimakiinnitys auttanut. Kurssikaverini Kimmo teki tilauksen Stepsystemille ja sain  hänen kauttaan muutaman uuden ledin ja sain viimeinkin korjattua Valoperhosen toimivaksi. Ja taas ilmaan ....Viuuuh.....