Metallisorvaus

Metallisorvauksen opettelu alkoi koneen toimintaperiaatteisiin perehtymällä. Miten säädetään kierrosnopeus ja mihin suuntaa kelkka kulkee mistäkin vivusta. Tuntui siltä kuin olisin ekan kerran ollut autokoulun ajotunnilla. Täytyi siis ensin harjoitella kelkan kulkua.

Saimme harjoitustehtäväksi tehdä lihanuijan metallisorvaustyönä ja materiaalina alumiini. Olin seuraamassa kurssitoverini Kimmon työskentelyä ennen oman työn aloittamista ja sain vinkkejä lihanuijan muotoon ja kokoon. Suunnittelin lihanuijan joka olisi mahdollisimman yksinkertainen muotokieleltään, mutta tarpeeksi haasteellinen toteutettavaksi, jotta saavuttaisin oppimistavoitteeni.


Kierrosnopeuden säätö kohdalleen.

Suunnitelmani.

Sorvaus työ alkoi tietenkin terän valinnalla ja nollakohdan säätämisellä.

Ensimmäiseksi täytyi sorvata lihanuijan pääty jotta sahausjälki saadaan siistiksi. Myöhemmin tähän päähän tulee jyrsintä, mutta kuitenkin pääty on hyvä saada tässä vaiheessa suoraksi.Vaikeinta suoristuksessa oli keskikohdassa, kun täytyi terä ohjata irti työstä ja tarvitiin molempien käsien yhteistoimintaa (pysäytys ja irroitus työstä). Tämä vaihe täytyi oppia tekemään automaattisesti.

Seuraava työvaihe on sivun oikaisu, jolloin sorvataan sivusuunnassa ja tietenkin terän ja suunnan vaihto. Ja nyt sitten automaattivaihe toiseen suuntaan. Tämäkin vaihe minun täytyi harjoitella moneen kertaan, ennen kuin muistin toiminnon ja kädet alkoivat pelata automaattisesti.

Kun molemmat sivut ovat suorat, niin seuraavaksi voi ryhtyä sorvaamaan muotoa. Ensimmäiseksi tehdään merkit kohtiin, jossa muodot muuttuvat. Eli lihanuijassani on syvin sorvauskohta keskellä. Eli ensin poistetaan se kohta mikä on ikäänkuin jonkin toisen muodon edessä tai sorvauksen esteenä. Koska terän muoto on määräävä, mihin syvyyteen kullakin terällä voidaan sorvata. Myöhemmin selvisi, että katkaisuterällä voi myös sorvata sivusuunnassa, ja se olisi nopeuttanut omaa työtä huomattavasti, jos olisin tiennyt sen. Mutta nyt tiedän ja kokeilen sitä seuraavalla kerralla.

Kun merkit oli sorvattu katkaisuterällä oikeaan syvyyteen, niin seuraava työvaihe oli sorvata kalteva muoto, jotta terä lopulta sopii keskikohtaan ja voidaan lopullinen muoto saavuttaa. Jälleen terän vaihto ja nyt kelkan suunta muodon mukaan astelukua hyödyntäen.

Ja sorvaus jälleen milli kerrallaan ja nyt käsisyötöllä. Lopullisen muodon saavuttamiseksi täytyi sorvata sama kohta useampaan kertaan ja ottaa ikäänkuin välillä takaisinpäin ja aloittaa uudelleen. Lopulta muoto syntyi ja pääsin sorvaamaan lihanuijan keskiosaa.

Keskiosan sorvauksessa lastua syntyi roppakaupalla. Nyt sorvaus eteni taas automaattivauhdilla. Hankalinta oli jälleen pysäytys oikeassa kohdassa ja terän irroitus työstä.

Mitähän tästä kiehkura lastusta keksisi tehdä, on se niin ihastuttavaa. Ehkäpä metallinen ryijy tai mitenköhän valo kulkisi tuossa metallilankakasassa?

Viimeinen oikaisu ja sitten viilaus ja loppu hiominen.

Hiomiseen käytin 320 hiontapaperia ja lopuksi vielä vesihiontapapereita 600-1200.

Ja kurssikaveriltani Kimmolta sain kiillotustahnaa, jolla tein viimeisen kiillotuksen.

Mahtava feelis. Opin taas jotain uutta.
Sorvaukseen meni aikaa neljä tuntia, ja jos katkaisuterän hyödyntäminen olisi ollut tiedossa, niin uskoisin että sorvaustyö syntyisi kolmessa tunnissa.

Työn sorvausvaran leikkasin konesahalla ja tietenkin viimeistely täytyi tehdä vielä sorvaamalla.

Pään suoristus.







Kahvan sorvaus
Olin suunnitellut laittavani metallisen ruostumattomasta teräksestä olevan kahvan työhöni. Ja kahvan päähän oli tarkoitus tulla metallinen kuula. Kävi kuitenkin niin että eihän siihen kuulaan pysty millään porata reikää. Yksi vääntynyt poranterä riitti todistamaan tämän. Joten päädyin tavanomaiseen ratkaisuun ja sorvasin koivusta kahvan.

 Muotoa hain itse lihanuijasta.

 Ja Bison liima jälleen käyttöön ja puristukseen yön yli.

Lopuksi vahasin kahvan mustalla saunavahalla. Jos lihanuija tulee käyttöön niin haluan että kahva ei värjäänny verestä, siksi siis värinä musta (ei siksi että minulla sattui olemaan mustaa puuvahaa).

"Retkihetki" perinteinen vesikelkka

Metalliteknologian oppimistehtävänä on ideoida, suunnitella ja toteuttaa jokin metalliin liittyvä tuote. Saimme vapaat kädet tehdä jotain sellaista, jossa voisimme kehittää niitä taitoja, joita esim. viimevuonna jäi vähemmälle harjaantumiselle. Esimerkiksi viimevuoden työssä tein kangaspuihin rattaat loimi- ja kangastukille. Silloin pääsin oppimaan Mig-hitsausta ja Tig-hitsaus sekä kaauhitsaus jäi vain harjoituskokeilujen varaan. Tänävuonna on Tig-hitsauksen vuoro. Työ tulisi tehdä parityönä, joka tietenkin on hyvin haastavaa. Löytyykö yhteistä ajatusta, entäpä muotokieli, hitsausmenetelmät jne. Viimevuonna teimme Saaran kanssa sähkötyön ja päädyimme jälleen pariksi tähän työhön. Olin jo etukäteen miettinyt jotain työtä, jota olisimme voineet tehdä myös oppilaiden kanssa, mutta kuitenkin päädyimme Saaran ideaa tehdä perinteinen vesikelkka. Wau, mikä idea! Onpa mahtavaa tehdä työtä pareittain, on kaveri rinnalla, jonka kanssa laittaa ajatukset yhteen.

Niinpä alkoi kelkan ideointi.

Luonnoskuva

Syysloman aikoihin kävimme perheeni kanssa mökillämme, joka on 130 vuotta vanha miehen sukutila, josta varmasti löytyy vesikelkka. Tästä saimme hyvät mitat ja hieman muotokieltäkin ideaamme.

Työ alkoi neliöputkien (20 mm x 20 mm) sahaamisella sopivan kokoisiksi paloiksi ja jalasten mittaamisella. Hahmottelimme tuolin avulla varsinaista kokoa ja suhteutimme vanhan kelkan mittoihin omiamme.

Neliöputkien (pystytukikappaleet) koot:
20x20x330     1 kpl (työntö välitukipuu)
20x20x 170  4 kpl (istuinosa)
20x20x850      2 kpl (työntö )



Samoin lattaraudan vaakakappaleet leikattiin konesahalla sopiviksi paloiksi.
370 x 30 x 5 mm          2 kpl  (vaakakappaleet "istuinosaan")
370 x 20 x 3 mm          1 kpl (kahva)
720 x 30 x 5 mm          2 kpl (jalasten suuntaiset tukikappaleet
1350 x 30 x 5 mm        2 kpl (jalakset)

Välillä oli hyvä mallailla myös "istuinosan" kanssa, miltä kelkka tulisi näyttämään.

Ennen varsinaisen hitsaustyön aloittamista täytyi vielä tehdä kokeiluja.Kuinka jalakset saadaan mm. taivutettua?

mm. taivutuskoneella kokeilimme kuinka lattarauta taipuu kauniisti. Ei ollutkaan ihan helppoa. Oleellista oli se että "jalas" on jatkuvassa edestakaisliikkeessä ja taivutuskohtaa täytyi pikkuhiljaa siirtää taivutuksen edetessä jotta ei syntyisijyrkkiä kulmia.

Jalasten toisen pään Saara taivutti käsin ja parempi olikin että toinen meistä tekee sen jotta varmasti tulee samanlaiset.....

...ja ammattilaiselta se käy. Pukka priimaa tulemaan. Hyvä Saara!

Ja molemmista päistä!

" Istuinosan" puukappaleet  kiinnitetään ruuviliitoksella alapuolelta, joten ruuvien reikien poraaminen pylväsporakoneella oli paikallaan ennen kappaleiden hitsausta. Toki akkuporakoneellakin ne olisi voinut myöhemmin porata mutta tässävaiheessa reiät oli helpoin tehdä.

Hitsaaminen alkoi MIGIllä, vaikka olimme kokeileet TIG hitsausta, mutta päätimme kuitenkin "vetästä" MIGillä kun tuntui siltä ettei TIG hitsaus onnistunut. Säätäminen oli hirmu hankalaa ja meidän metallityönmestari Tuomas ei ollut paikalla, joten "sieltä mistä aita on matalin täytyi mennä eteenpäin".

 Kuitenkin harjoituskappaleet täytyi tehdä ensin.
Meillä oli harjoittelutauko vuoden vaihteessa ja kelkkamme jäi vaiheeseen. Kun alkoi uusi vuosi niin alkoi uusien kokeilukappaleiden hitsaus. Nyt Tuomas antoi meille hyvät ohjeet TIG hitsaukseen ja päästiin aloittamaan. Uusi MIG laitteistokin oli saapunut. Säätämisellä siis alkoi hitsaus jälleen.
TIGillä langansyöttö 3,8 ja 17 A virta.

TIC säädöt virta 40 . Eipä ollutkaan kovin helppoa. TICillä oleellisinta on se että yhdistettävät kappaleet sulavat yhteen ja tarvittaessa lisäainelangalla tuetaan saumaa. Kärjen muoto ja kärjen läheisyys hitsattavasta kappaleesta ovat onnistumisen salaisuus. Jos kärki tarttuu kappaleeseen niinkuin se yleensä helposti tekee, niin kärkeen tarttuu sulaa metallia ja sen jälkeen kaasun suuntaus menee jonnekkin muualle kuin on tarkoitus. Tärkeää on siis säätää virta oikein että saadaan sulasauma aikaiseksi ja meillä olio hieman alhainen, joten lisättiin virtaa 55

A. Myöskin huomio kiinnittyi siihen jos yhdistettävien kappaleiden paksuus oli eri niin toki se näkyy myös hitsaussaumassa. Ja tämä näkyi erityisesti jalasten hitsauksessa neliöputkiin, eipä tullut kaunista jälkeä. Hitsasimme molemmat yhden jalaksen työparini kanssa.

Hitsasimme  hitsauspöydällä ja

hieman korkeammalla työpöydällä. Kun tällä pöydällä aikamme hitsattiin niin se alkoi hieman savuta eli vaneriset runkokappaleet pöydän pintalevyn alapuolella kuumenivat yllättävän hyvin.
Onneksi ei syttynyt tuleen.


Pikkuhiljaa kelkka alkaa hitsautua kelkan muotoon.




Kun mallailimme kelkkaa lattialla, ja pähkäiltiin puisia käsikahva ja jalkatukikappaleita opettajiemme kanssa, niin kävi ilmi ,että tarvitaan vielä tuki myös "istuinosaan". Ja lopulta muoto ideoinnin jälkeen päätyi kaarevaksi. Eikun taas taivutushommiin.

Kaari täytyi saada siten että lattarautaan voidaan porata reiät johon "istuinosan" puiset laudat voidaan kiinnittää.

 Ja taivutus onnistui yllättävän hyvin vaikka monesti kappale jäi kiinni taivutuskoneeseen jumiin.
Lisäksi hitsattiin vielä ohut neliörautatanko tukikappaleeksi jalasten päihin, johon on tarkoitus tulla myös puuosa.

Lopuksi hitsaus TICillä. Vaikeinta oli jalasten ja lattaraudan yhdyssauma. Saara kokeneempana hitsarina hitsasi ne ja minä helpommat saumat.

 Runko hitsattuna näyttää tältä.

Seuraavaksi maalattiin kelkan runko mustalla ruosteenestomaalilla Ferreksillä. Toki peruspuhdistus ennen maalausta.
Kelkkaa täytyi maalata useampaan kertaan ja välihionnatkin olivat paikallaan kun tuli valumajälkiä.

Kelkan istuinosan kiinnitys tapahtui pöydällä ja meidän täytyi porata runkoon reiät akkuporakoneella, koska ei runkoa voinut millään kiinnittää pylväsporakoneeseen.












Yllättävän hankala porata, mutta kyllähän se onnistui kun "ammattilaiset" ovat asialla. Ruuvit tietenkin olivat ruostumattomasta teräksestä ja kooltaan 4 x 20.

Istuinosan etuosan muoto syntyi pistosahalla. Ja lopuksi Saara hio reunan siistiksi käsin. Itse kyllä olisin käyttänyt käsihiomakonetta.

Seuraavaksi Saara sorvasi työntöaisan, ja toki hän halusi sen tehdä itse, kun hänestä tulee myös kelkan onnellinen omistaja. Tässä kohtaa minulla ei ollut osuutta asiaan. Saara nimesi työntöaisan hauskasti "kaulimeksi".

"Kaulin" täytyi vielä viimeistellä. Pyöristimme työntöaisan muodon alajyrsimellä, samoin kuin kelkan etummaisen tukiraudan suojuksen.

Saara talttasi käsin " upotuskolon ", jonka toki olisi voinut helposti tehdä talttaporakoneella myös. Joskus on hyvä käyttää käsityövälineitä, jotta taidot pysyvät hallussa.

Työntöaisan kiinnitys tapahtui lukkopulteilla. Ja etuaisa kiinitettiin polyuretaaniliimalla (Bison).

Saara halusi vielä käsitellä istuinosan terassilaudat ja kaikki puuosat homeen estoaineella ja värillisellä puunsuoja-aineella.

 Ja lopputulos on tässä. Valmis kelkka.
Aika näyttävä.

 Ja tekijät.

Testaus suoritettu.












Mitä kaikkea opinkaan...
 Tig hitsaus tuli tutuksi ja konkreettisesti ymmärsin sen miten hitsaussauma syntyy kahden sulaneen metallin yhdistyessä. Hitsauksessa on tärkeää oikeat säädöt ja kärsivällinen ja rauhallinen työskentely tahti. Jos sauman vain toinen puoli on sulanut, niin yhdistymistä ei tapahdu ja ei voi ikäänkuin liimata sulaneella kappaleella niitä toisiinsa, vaan hitsaussauma syntyy yhditettävien kappaleiden sulamispisteessä. On vain uskallettava sulattaa tarpeeksi kauan valokaarella, vaikka tuntuisikin siltä että kohta syntyy reikä kappaleeseen vaan ei se reikä synny.Kun kärki on kunnossa niin suojakaasulla voi ohjata sulanutta metallia ja näin saada saumasta siisti. Myös pieni siksak liike auttaa sauman teossa. Helposti hitsauskärki tarttuu hitsattavaan kappaleeseen vaikka kärki täytyy olla millin etäisyydellä kappaleista ja tällöin kärki pikkuhiljaa muuntuu pallomaiseksi ja se puolestaan ohjaa suojakaasua ja valokaarta väärille urille. Kärkeä täytyi usein hioa penkkihiomakoneella, jotta sillä pystyi hitsaamaan. Taisi mennä kokonainen 20 cm pituinen hitsauskärki tähän työhön.

Parityöskentely käsityössä on haastavaa, mutta hauskaa. Kun lopullinen työ tulee vain toiselle, niin silloin mennään tuotteen omistajan ehdoilla, jolloin ikäänkuin oppimisen omistajuus siirtyy vain toiselle. Vaikka olen saanut paljon oppia, niin kyllä olisi ollut myös mukava saada työ itselle. Paljon työtä jää nyt vain dokumenttina tähän blogiin. Hiljainen tieto on myöskin haastavaa kirjoittaa sanoiksi ja kuviksi. Menee hirmuisesti aikaa, joskus jopa enemmän kuin itse työntekemiseen vain tähän dokumentointiin. Tämän blogin kirjoittaminen okin syntynyt minulta hitaasti ja ei missäätapauksessa reaaliaikaisesti, koska olen joutunut ottamaan pomat voimavarani tässäklin asiassa huomioon. On järkevämpää nukkua kunnon yöunet kuin pitää blogi ajantasalla, joka on vain minua varten.
Työskentely Saaran kanssa on ollut hauskaa. Meillä synkkaa hyvin. Osaamme antaa tilaa kumankin osaamiselle. Olemme tehneet kaiken sulassa sovussa yhteistyössä.
Mietin tätä parityöskentelyä peruskoulunäkökulmasta, että miten se onnistuisi siellä. Vaaditaan kyllä hyviä sosiaalisia taitoja pystyä hyväksymään myös toisen tekijän mielipiteet ja myös virheetkin. Muutoin lopputulos ei tyydytä ketään ja oppimisesta tulee hankalaa. En tiedä miten motivoisi esim. 9 luokkalaista tekemään vaikka puolen vuoden käsityötunneilla työtä vain kaverin vuoksi. En usko, että kypsyyttä löytyy vielä tuossa iässä, en tiedä? Ehkä jokin ylimääräinen lisätyö yhteiseksi hyväksi, voisi motivoida, mutta ei pitkäaikainen käsityöprosessi.

Ruohonleikkurin syyshuolto

Huollettava kohde: Patner Bio ruohonleikkuri vm.2005, Parikkalassa 21.10.2012.

Tarvikkeet: Tulppa-avain, tulpan putsaukseen metalliharja, ilmansuodattimen kotelon putsaukseen pesutarvikkeet, öljyä sekä ratti. Lisäksi ruohonleikkurin terän irroitukseen ja öljytulppamutterin irroitukseen sopivat työvälineet.

Öljy maksaa n 5 eur
Uusi sytytystulppa 4,5  eur
Uusi vaijeri x eur

Hong Kong mainosti ruohonleikkurinhuoltosarjaa 14,95 eur, joka sisältää ilmansuodattimen, sytytstulpan, SAE 30 600 ml öljy, tulppa-avaimen ja polttoaineen stabilointiaineen.

1. Tankki ensin aivan tyhjäksi jo kevättä varten (jos tankkiin on jostain syystä päässyt vettä, niin vesi polttoaineessa ruostuttaa moottoria, jolloin mäntä alkaa takerrella tai juuttua kokonaan). Tankin saa hyvin tyhjäksi kallistamalla tai tankin voi imeä tyhjäksi injektioruiskulla. Samalla pääsee hyvin putsaamaan myös teräkotelon, johon helposti takertuu ruohoa. Apulainen on aina tarpeen.

Hyvä työväline teräkotelon putsaukseen löytyy keittiöstä.

2.Huolla tai vaihda sytytystulppa. Tulppa kierretään irti tulppa-avaimella. Jos tulppa on paksun karstan peitossa, puhdistetaan se teräsharjalla, muutoin se ei anna kunnolla kipinää, eikä moottori käynnisty. Kaada teelusikallainen moottoriöljyä tulpan reiästä ja pyöräytä pari kertaa narusta vetäen. Rasvainen ja kulunut sytytystulppa täytyy vaihtaa uuteen, mutta meidän sytytystulppa oli vaihdettu alkukesästä, niin pelkkä putsaus riitti oikein hyvin.

3.Öljynvaihto. Öljynvaihto aloitetaan avaamalla öljysäiliön pohjassa olevan öljysäiliön tulppamutteri. Kun tulppamutteri avautuu, niin täytyy huolehtia, että myös öljyn valutusastia on valmiina. Vanha öljy viedään paikalliseen jätelaitokseen, se on ongelmajätettä.
Käy kahvilla ja kun palaat, niin muista laittaa tulppamutteri takaisin paikoilleen.

4. Pese tai vaihda ilmansuodatin. Kaasuttimen päällä on ilmanpuhdistin, jonka suodatin täytyy pestä kerran kayttökaudessa. Suodattimeen kertyy likaa ja roskia, jotka haittaavat ilman virtausta. Suodatin on öljyinen solumuovipala, joka on kotelossa kannen alla ja kiinni kaasuttimeen menevällä pitkällä ruuvilla. Suodatin voidaan pestä liottamalla petrooliin tai bensaa niin kuin kuvassa. Myös kotelo putsataan huolellisesti.

Kun suodatin on puhdas, niin lopuksi siihen lorautetaan ruokalusikallinen öljyä. Ja lopuksi se kiinnitetään takaisin koteloonsa.

5. Leikkurinterän teroitus. Jos ruohonleikkurin terä on tylsä, niin kuin meidän ruohonleikkurimme terä, niin se vaihdetaan joko uuteen tai teroitetaan. Terä irroitetaan kiintoavaimella. Irroituksessa käytetään puupalaa apuna siten, että puupala asetetaan terän ja teräkotelon väliin.

Teroitus tehdään kulmahiomakoneella. Terä hiotaan molemmista päistä saman verran, muutoin terä ei ole tasapainossa ja se voi aiheuttaa moottoriin tärinää, joka puolestaan vaurioittaa laakereita ja ääritapauksessa jopa tuhoaa moottorin. Terän hiontakulma on 25 astetta.

 Ja terä teroitetaan vain toiselta puolelta, ei niin kuin esim. kirveen terä, koska silloin terä kuluisi turhan nopeasti. Oleellista on teroitus pyörimissuuntaan.

6. Lisäksi meidän ruohonleikkurimme vaijeri repsotti pahasti ja oli osittain jo poikki. Sopivan vaijerin voi ostaa rautakaupasta ja se on konekohtainen. Vaijeri irroitetaan paikoiltaan ja vaihdetaan uuteen.

Tähän syyshuoltoon meni aikaa noin kolme tuntia sisältäen "öljynvalutuskahvit".
En ollut aikaisemmin tehnyt huoltoa, vaan se on kuulunut miesten töihin, mutta nyt se taitaa kuulua myös naisten töihin. Etsin ohjeet Tee Itse lehdestä, joka on vuodelta 2003, jossa oli hyvät työkuvat ja ohjeet, ilman niitä en olisi osannut tehdä huoltoa yksin. Onpa hieno tunne taas, opin jotain uutta!







TALVISÄILYTYKSEN ajaksi tankki pitäisi tyhjentää ja antaa moottorin käydä kunnes loput polttoaineesta on kulunut ja moottori sammuu. Jos tankkia ei tyhjennetä, polttoaineeseen on laitettava satabilointiainetta, joka estää hartsien erkaantumisen polttoaineesta säilytyksen aikana.